Helsingin yliopiston geologian laitos

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Helsingin yliopiston geologian laitos. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kemian laboratorio- ja museorakennus; Snellmaninkatu 3 -5 & Hallituskatu 5; Helsinki -- Nimensä mukaisesti rakennus oli ajateltu puolittain kemian laboratorion, puolittain eräiden museokokoelmien käyttöön. Tarkoituksena oli näin ratkaista yliopiston päärakennuksen yhä vaikeammaksi käynyt tilaongelma. Talohankkeen esiintuoja ja sittemmin määrätietoinen johtaja oli yliopiston silloinen rehtori, kemian professori Adolf Edvard Arppe. Rakennuksen arkkitehdiksi Arppe valitsi aikaisemman opiskelutoverinsa, Hämeen lääninarkkitehtina toimineen Carl Albert Edelfeltin, jonka piirustuksen rakennusta verten vahvistettiin vuonna 1866. Rakentaminen aloitettiin samana vuonna ja se valmistui vuonna 1869. Uuden Laboratoriotalon tilajako toteutui jokseenkin täysin alkuperäisten suunnitelmien mukaisena. Kahteen alimpaan kerrokseen sijoittui kemian laboratorio, ylempiin kerroksiin mineraalikabinetti, Suomen kansallismuseon ja Valtion historiallisen museon edeltäjä Historiallis-etnografinen museo sekä veistokuvakokoelma, myöhempi yliopiston taidehistorian laitos. Edelfelt suunnitteli laboratoriohuoneiston kalustuksen ja teknisen varustelun esikuvanaan aikakauden parhaat saksalaiset yliopistolaboratoriot. Rakenuksen laboratoriokäyttö päättyi jo 1887, jolloin yliopistolle valmistui tarkoitukseen uusi talo. Rakennuksessa myöhemmin sijainneista laitoksista mainittakoon yliopiston venäläinen kirjasto, sittemmin yliopiston kirjaston slaavilainen osasto, sekä maanviljelys-metsäzoologinen laitos, nykyinen Maatalous- ja metsäeläintieteen laitos. Muilta osin rakennus joutui mineraalikabinetille, myöhemmälle yliopiston geologian laitokselle. Rakennuksen myöhemmät muutokset ovat olleet verrattain vähäisiä. Rakennuksen Hallituskadun puoleiseen osaan kiinni rakennettiin vv. 1983 - 1984 uusi kemian laboratorio. Päätyseinien ikkunat suljettiin ja auditoriosta tehtiin yhteys uuteen laitosrakennukseen. Porrashuoneen seinät marmoroitiin uudelleen hieman alkuperäisestä mallista poiketen. 1900 -luvun alussa auditorion alkuperäinen sisustus suurelta osin muutettiin, ja sen paikkalukua lisättiin 120:sta 245:een. 1930- luvulla kolmannessa kerroksessa sijainnut professorin virka-asunto muutettiin opetustiloiksi ja kaasuvalaistuksesta siirryttiin sähköön. Nelikerroksisen rakennuksen pohjakerros on ulkoasussa sokkelimainen yksinkertaisine pyörökaariaukkoineen ja voimakkaine harkoituksineen. Julkisivun sileän yläosan jäsentely on suoritettu pyörökaaristen ikkuna-aukkojen ja vaihtelevien kehysten avulla. Ulkonevia sivuosia sekä keskiakselia on erityisesti korostettu. Pihafasadeista on poistettu kemian auditorion yhteydessä olleet puiset ulkoilmakokeita varten tarkoitetut altaanit. Julkisivuarkkitehtuuria leimaavat piirteet - pyörökaaripäätteiset ikkuna-aukot, ikkunaryhmiä ympäröivät, goottilaisaiheiset, kerrostasojen läpi ulottuvat kehystykset sekä voimakkaasti ulkoneva kattolista - ovat tyypillisiä erityisesti venetsialaiselle arkkitehturille. Laboratoriotalon on todettu saaneen ulkoisen ilmeensä Hampurin kanava-alueen venetsialaisvaikutteisesta arkkitehtuurista (rundbogenstil-arkkitehtuuri), johon Edelfelt oli tutustunut joitakin vuosia aikaisemmin Keski-Eurooppaan suuntautuneella matkallaan. Rakennuksen väljät sisätilat ovat yleispiirteiltään säilyneet alkuperäisinä. Huonekorkeus on kaikkialla vähintään 4,5 metriä, joissakin saleissa jopa lähes 6 metriä. Suurimmat huoneet ovat 170 neliömetrin laajuisia. Tilojen erikoisuus on suuri valurautainen pääportaikko. Rakennelma käsittää porrassyöksyjen lisäksi metalliset välilepotasot sekä kerrostasanteet, joiden alusrakenteina on samoin valurautainen, taidokkaasti akanthusaihein koristeltu konsolikaaristo. Portaikko on ainoa laatuaan Suomessa ja suuri harvinaisuus koko Pohjoismaissa. Esikuva portaikolle on löydettävissä ajan saksalaisesta arkkitehtuurista. Syy porteikon poikkeuksellisiin materiaalivalintoihin lienee ollut talon suunnittelussa korostettu paloturvallisuus. Nelikerroksista rakennusrunkoa leimaa suuri keskeinen porrashuone sekä keskikäytävä. Kaikki rakennuksessa ollet uunit on purettu. Ikkunat, ovet ja listoitukset ovat alkuperäisiä, ootraukset on osittain ylimaalattu. Rakennuksessa on runsaasti alkuperäistä kiinteää sisustusta ja irtaimistoa, sekä historiallisiin käyttötarkoituksiin liittyvää ja rakennukseen oleellisesti kuuluvaa irtaimistoa.

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1866
Carl Albert Edelfelt, Pääsuunnittelija
Valmistus:
1866; 1869

Helsinki, Snellmaninkatu 3 -5 & Hallituskatu 5
Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, Helsingin yliopisto, Rakennuttajat
Käyttö:
1869
Käyttöönottovuosi
Aiheet
KuvaustiedotVuonna 1991.