Haku

Brummerin talo

Brummerin talo. Helsingin kaupungin ylipormestarin virka-asunto.; Aleksanterinkatu 14; Helsinki -- 1700-luvun alussa Brummerin talon tontti oli kolmannen eli itäisen kosttelin tontti numero 3. Paikalla aimmin sijainnut apteekkari Vilhelm Elgin talo oli tuhoutunut vuonna 1808 Helsingin palossa. 1813 kauppias Gustaf Fredrik Kåhlman osti kiinteistön ja rakennutti tontille kadun varteen uuden päärakennuksen 1816. Rakennuksen suunnittelijaa ei tiedetä. Tontti siirtyi vuonna 1843 H.J. Falkmanin ja sitten Brummer-suvun omistukseen. Pihasiipi vuonna 1860, arkkitehti C.J. von Heideken. Toista pihasiipeä korotettiin vuonna 1869 arkkitehtina A.H. Dalström. Severin Falkman rakennutti 1872 piharakennuksen lyhyeen siipeen ateljeen Th. Höijerin piirustusten mukaan. Vuonna 1887 rakennettiin katurakennuksen pihasivulle kolmas kerros, arkkitehti Th. Decker. Helsingin kaupunki osti rakennuksen omistukseensa vuonna 1959 32,5 miljoonalla markalla Henrik Brummerilta. Viimeinen talossa asunut suvun jäsen Lilli Brummer oli kuollut jo vuonna 1944, jonka jälkeen rakennus oli ollut sota-ajoista lähtien huoneenvuokralautakunnan sijoittamien alivuokralaisten sijoituspaikkana ja lähellä olevien, saneerattavien kohteiden työmiesten ruokalana. Brummer oli aikonut purkaa rakennuksen ja rakennuttaa sen tilalle 6-kerroksisen liiketalon elokuvateattereineen. Kaupunki suunnitteli rakennuksesta ensin kaupunginmuseoksi, mutta todettuaan sen siihen tarkoitukseen liian pieneksi, tehtiin siitä kaupungin ylipormestarin virka-asunto. 89 miljoonan markan korjaustyöt valmistuivat vuoden 1962 jouluksi. Arkkitehti Taina Laine suunnitteli korjaus- ja muutostyöt. Projektin asiatuntijana toimi teknillisen korkeakoulun rakennustaiteen historian professori Nils Erik Wickberg. Rakennusten ulkoasu, katurakennuksen keskeiset tilat sekä ateljee entistettiin, ja katurakennuksen ullakkokerros rakennettiin uudelleen. Kaupungin omistaessa rakennuksen sen ensimmäinen asukas oli ylipormestari Lauri Aho. Hän muutti taloon jouluna 1962. Hänen jälkeensä talossa asuivat Aurat vuodesta 1968 alkaen, sen jälkeen Ilaskivet. Enenn Ilaskivien muuttoa rakennus kunnostettiin perusteellisesti ja sisustuksen yleisilmettä yhdenmukaistettiin siten, että aiemmassa vuoden 1962 remontissa modernisoidut kirjasto ja ruokasali muutettiin takaisin alkuperäisiä vastaaviksi. Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Kaksikerroksisen katurakennuksen julkisivu on arkkitehtuuriltaan klassistinen. Pohjakerroksen ikkuna-aukot ovat luukuin varustetut. Ylemmässä kerroksessa ikkunakehykset vaihtelevat rytmisesti. Kerrosten välissä sekä räystään alla on koristelista. Seinäpinta on sileä. Pihasivua halitsevat kookkaat, kymmenruutuiset ikkunat. Ulkoasu palautuu entisöitynä 1820-luvulle. Huomattavin myöhempi muutos on kolmas kerros pihan puolella. Piharakennuksen arkkitehtuuri on yksinkertaista. Pohjakerroksen ikkunaluukut sekä pihan perällä oleva suuri voimakkaasti kehystetty ateljeeikkuna elävöittävät pihanäkymää. Rakennuksen 410 neliön edustustilat koostuvat eteishallista, pesuhuoneesta, porrashuoneesta, työhuoneesta, vierashuoneesta, salista, ruokailusalista, saunasta pesuhuoneineen, varastoista, autotallista sekä 1/3 keittiöstä . Virka-asunnon 175 neliöön kuuluu kirjasto, musiikkihuone, eteinen, apulaisenhuone, tarjoiluhuone, neljä makuuhuonetta pukuhuoneineen, komerot, väliköt ja kylpyhuoneen, sekä 2/3 keittiöstä. Ylipormestarin virka-asunnoksi sisustetut sisätilat on entisöity pääosin viime vuosisadan asuun. Varsinkin toinen kerros kiinteine sisustuksineen on hyvin säilynyt. Edustustilat on sisustettu kustavilaiseen tyyliin. Katurakennuksessa on holvattu kellari. Piharakennukseen sijoitetut toimistotilat liittyvät toiminallisesti korttelin luoteisosan rakennuksiin. Piharakennuksen huomattavin tila on restauroitu ateljee. Katurakennus on kaksikerroksinen ja siinä on holvattu kellari. Rakennuksen keskellä on sisäänkäynti ja itälaidassa porttikäytävä. Piharakennus on U- muotoinen. Sen kaksikerroksisten siipien väliin jää kapea, kivetty piha muutamine puineen. Laajempien korjaus- ja entistämistöiden kanssa samaan aikaan rakennettiin porrashuone ja hissi vuonna 1962, ja niiden suunnitelmat toteutti Jaakko Kontio Helsingin kaupungin rakennusvirastosta. Vanhojen maalausten enstistämisestä huolehti erikseen konservaattori Thorvald Lindqvist. Vuosien 1960-62 remontointi- ja kunnostustöissä oli keskeisenä vanhan säilyttäminen ja jo olemassa olevan esiin ottaminen. Uunit rakennukseen on kaikki muurattu uudelleen. Esimerkiksi sinisen huoneen sinikuvioinen kaakeliuuni on vakuutusyhtiä Kansan lahjoittama ja Arabian tehtaan ensimmäisiä käsin maalattuja. Uima-allas tehtiin rakennukseen vuonna 1971. Uima-altaan suunnitelusta vastasi Seppämäki Helsingin kaupungin rakennusvirastosta.

Oikeudenhaltija Helsingin kaupunginmuseo
Krediitit / Helsingin kaupunginmuseo
Kuvausaika Vuonna 1991.
Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Helsingin kaupunginmuseo
Palvelussa näytettävät Helsingin kaupunginmuseon kuvat on lisensoitu ylläolevan lisenssin mukaisesti.

CC BY 4.0 -merkinnällä varustetut kuvat ovat vapaasti ladattavissa ja käytettävissä, kunhan mainitset kuvaajan/tekijän nimen (jos tiedossa) ja Helsingin kaupunginmuseon.

Kuvan käyttäjällä on vastuu tekijänoikeuksien ja yksityisyyden suojan kunnioittamisesta. Esimerkiksi henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja/tai mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta. Tarkemmat lisenssiehdot löytyvät Creative Commons -lisenssisivulta.

© Kuvasto -merkityt kuvat ovat tekijänoikeuden alaisia. Niitä voi selailla vapaasti, mutta kuvien kaikenlainen jatkokäyttö on kielletty ilman erikseen neuvoteltua lupaa. Nämä kuvat on julkaistu verkossa Kuvaston ja Museoliiton Taidekokoelmat verkossa -sopimuksen mukaisesti. Lisätietoja jatkokäytön ehdoista voit kysyä Kuvastosta ja Museoliitosta. Taidekokoelmat verkossa -sopimus.

Brummerin talo

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
Organisaatio Helsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu
1820 -luvun alku
Jean Wik, Pääsuunnittelija ; Arkkitehti Theodor Decker 1887, Muu suunnittelija
Valmistus
1820 -luvun alku

Helsinki, Aleksanterinkatu 14
Käyttö
1820 -luvun alku
Käyttöönottovuosi
Aiheet
Luokitus