Sederholmin talo; Aleksanterinkatu 18 & Katariinankatu 3; Helsinki

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Kauppias Johan Sederholmin vuosina 1756 - 1757 Aleksanterinkadun ja Katariinankadun kulmaan rakennuttama talo on kantakaupungin vanhin rakennus. Vuoden 1809 palossa rakennus vaurioitui. Tontti siirtyi vuonna 1865 arkkitehti Constantin Kiseleffille, joka suoritti vuonna 1866 rakennuksessa erinäisiä muutoksia niin sisä- kuin ulkoasussakin mm. porrashuone ja ikkuna- aukkojen laajentamisen. Päärakennusta korotettiin pihan puolella kerroksella vuonna 1892, arkkitehtina K.A. Wrede. Vuonna 1866 rakennetun porrashuoneen purku toteutettiin vuonna 1914 Arthur Kullmanin suunnitelman mukaan. Huoneistomuutokset ravintolaa varten suunnitteli vuonna 1932 R. Smeds ja vuonna 1937 E. Böök. Sederholmin taloon liittyy Katariinankadun puolella kolmikerroksinen sivurakennus, joka valmistui vuonna 1763. Päärakennuksen tavoin se oli alkuaan kaksikerroksinen ja mansardikattoinen. Asuin- ja varastokäytössä ollut sivurakennus paloi vuonna 1801, mutta lienee korjattu entiselleen. Vuoden 1808 palossa rakennus vaurioitui. Rakennukseen lisättiin tislauslaboratorio vuonna 1843 suunnittelijana H.J. Falkman. Pohjamuutoksia tehtiin vuonna 1866. Muutokset sisälsivät korotuksen kerroksella ja levennyksen lähes kaksinkertaiseksi, huomattavia pohjamuutoksia ja julkisivumuutoksen. Julkisivua koskeneet muutokset suunnitteli arkkitehti K.A. Wrede, pohjia koskevat Anders von Bell. Puodit Katariinankadun puolelle toteutettiin vuonna 1899, suunnittelijana W.M. Högdahl. Pohjamuutoksia tehtiin vielä vuonna 1914 Arthur Kullmanin suunnitelmien mukaan. Tontti siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1949, josta seuraavana vuonna tehtiin jälleen kerran pohjamuutoksia, mutta vain pohjakerroksessa. Muutokset suunnitteli Lasse Björk Helsingin kaupungin rakennusvirastosta. Vuosien 1959-1962 korjauksessa sisätilat uudistettiin täysin. Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Talon pääjulkisivu edustaa tyypillistä ruotsalaista barokkiklassismia keskirisaliitteineen, frontoneineen ja rustikoituine pohjakerroksineen. Rakennuksessa on mansardikatto. Katon lappeessa frontonin molemmin puolin on segmenttikaarinen ullakkoikkuna. Seinäpintaa jäsentävät liseenit sekä sileä kerroslista ja profiloitu räystäslista. Toisen kerroksen laajennettujen ikkuna-aukkojen balustradit ovat sekundaarit. Katariinankadun puoleista sivua leimaavat korkean päädyn lisäksi ullakkoikkunat. Pihasivu on arkkitehtonisesti tehostamaton. Katariinankadun sivurakennuksen eteläpäässä, pihan puolella, on jäljellä osa myöhemmästä levennyksestä. Muilta osiltaan pihajulkisivu on kiinni Valkoisen salin rakennuksessa. Julkisivua leimaavat risaliitin lisäksi ikkuna-aukkojen pyörökaariaiheet. Risaliitin päällä on attika. Sederholmin talon sisäasu on peräisin osaksi 1800 -luvun puolivälistä. Kiinteän sisustuksen vanhimmat detaljit, eli kattolistat ja ovet kehyksineen, ovat 1700 -luvulta. Katariinankadun sivurakennuksen sisätilat ovat täysin uudistetut. Kellari lienee pääosin myös 1700 -luvulta. Rakennus on kaksikerroksinen pseudovinkkelitalo. Siinä on holvattu kellarikerros.

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1756
Samuel Berner, epävarma, Pääsuunnittelija
Valmistus:
1756; 1757

Helsinki, Aleksanterinkatu 18 & Katariinankatu 3
Kauppias Johan Sederholm, Rakennuttajat
Käyttö:
1757
Käyttöönottovuosi
Aiheet
KuvaustiedotVuonna 1991.