Presidentinlinna

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Presidentinlinna. Heidenstrauchin talo.; Pohjoisesplanadi 1. Mariankatu 2.; Helsinki -- Kauppias J.H. Heidenstrauch rakennutti tontille kivitalon, josta tuli aikansa edustavin yksityispalatsi Helsingissä. Lopulliset piirustukset ovat kolmen eri suunnittelijan Pehr Granstedtin, C.L. Engelin ja pietarilaisen arkkitehdin Jacopo Quarenghin ja erilaisten osatekijöiden synteesi. Rakennustyö saatiin päätökseen vaiheittain 1810 -luvun jälkipuoliskon kuluessa. Pääsiipi ja itäinen pihasiipi valmistuivat vuonna 1816, pohjoinen piharakennus valmistui pari vuotta myöhemmin ja kauppatorin puoleiset matalat siivet vasta vuonna 1820. Sisäpihalla oli lisäksi puisia ulkorakennuksia. Rakennus ostettiin vuonna 1837 muutettavaksi keisarilliseksi palatsiksi. Muutostyösuunnitelmat valmistuivat vuonna 1837, arkkitehtina C.L. Engel. Uuden, monenlaisia edustustiloja vaativan käytön edellyttämä laaja muutostyö jatkui 1840 -luvun puoliväliin saakka. Palatsi otettiin käyttöön vuonna 1843. Lisä- ja uudisrakentamisen tuloksena sisäpihaa rajaavat rakennussiivet saivat nykyisen yhtenäisen asunsa. Rakennuksen luonteenomainen volyymiryhmittely säilyi pääasiassa Granstedtin hahmottelemassa muodossa. Uudisrakennettuihin osiin, pohjois- ja länsisiivet, sijoitettiin suuren ruokasalin ja tanssisalin lisäksi kappelihuone Mariankadun puolelle. Pääsiipi säilyi ulkonaisesti periaatteessa ennallaan, sisätilat uusittiin varsin perusteellisesti. Länsiosaan sijoitettiin ns. goottilainen ruokasali, toiseen kerrokseen järjestettiin keisarinnan ja ylimpään keisarin tilat vieras- ja edustushuoneineen. Palatsissa suoritettiin kunnostustöitä vuosina 1858 ja 1874 sekä 1880 -luvulla. Tanssisali sisustettiin valtiosaliksi vuonna 1863. Lisäksi tehtiin 1800 -luvun lopulla muutamia perinpohjaisia muutos- ja laajennussuunnitelmia, joita ei kuitenkaan voitu toteuttaa. Huomattavin muutostyö sitten 1840 -luvun toteutettiin vuosina 1906 - 1907. Tällöin rakenettiin Jacob Ahrenbergin ja Theodor Granstedtin suunnitelman mukaan uusi lisäsiipi pohjoiseen palatsin palomuuria vasten. Lisäsiipeen tuli uuden valtiosalin lisäksi myös edustavat eteistilat. Tämän rakennusvaiheen yhteydessä suoritettiin kunnostus- ja rakenteiden vahvistustöitä myös linnan vanhoissa osissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennuksessa toimi väliaikainen sotilassairaala, minkä jälkeen keisarillinen palatsi oli muutaman vuoden ajan vaihtelevassa käytössä. Presidentinlinnaksi rakennus tuli vuonna 1919. Tilanpuutteen takia vuonna 1938 liitettiin osa naapurikiinteistön tiloista palatsiin. Tehtyjä muutoksia: Keittiön muutos vuonna 1961, Rakennushallitus / Laura Järvi-Larkas. Adjutantin asunnon muutos vuonna 1962, Rakennushallitus / Kauko Kokko. Väestösuoja vuonna 1963, Rakennushallitus / Kauko Kokko. Pohjakerroksen osittainen korjaus, Rakennushallitus / Sirkka Tarumaa. Adjutantin asunnon muutos vuonna 1987, Rakennushallitus / P. Vasara. Rakennuksen julkisivumateriaalina on sileä rappaus. Rakennuksessa on neljä kolmikerroksista siipeä. Pääsiiven edessä olevaa etupihaa reunustaa kaksi matalaa siipeä. Etupihan sulkee torin puolelta rauta-aita. Linnan pohjoisin osa on lääninhallituksen talon alueella. Pääsiiven ja Mariankadun siiven pohjakerros on holvattu. Edellisen keskellä on juhlava eteisaula, jälkimmäisen keskellä porttikäytävä pihalle. Linnan päätilat ovat säilyneet periaatteessa rakentamisaikansa asussa. Muutokset ovat olleet suurempia sivutiloissa. Sama koskee monimuotoista kiinteää sisustusta, joka eräitä uusgoottilaisia interiöörejä lukuun ottamatta on juhlavaa klassismia. Pääsiiven keskikerroksessa on lähinnä edustustiloja ja ylimmässä kerroksessa mm. presidentin virka-asunto. Siiven länsiosassa on kahden kerroksen korkuinen ns. goottilainen sali 1840 -luvulta. Siipien alla on vanhoja, enemmän tai vähemmän alkuperäisenä säilyneitä kellareita. Pihan länsisivulla sijaitsee pääkerroksessa ns. peilisali, valtiosali, ja pohjoissivulla linnan holvattu pääruokasali. Mariankadun siiven pohjoispäässä on ruokasaliksi muutetu entinen kappeli. Linnan palomuurin pohjoispuolella ovat nykyiset päätilat, jotka muodostavat monumentaalisen huonesarjan. Mariankadun puolella pohjakerroksessa on leveä eteistila sisäänkäynteineen ja portaikkoineen. Sen päällä on kapeampi kaksikerroksinen ns. pyöreä sali kattokupoleineen ja parvekkeineen. Pyöreästä salista on pääsy linnan pääsaliin eli valtiosaliin. Kauppatorin puoleiset siivet ovat linnanvoudin asuntona ja toimistotiloina.

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1813; 1816
Pehr Granstedt, Pääsuunnittelija Arkkitehti Carl Ludvig Engel 1837. Arkkitehdit Jacob Ahrenberg ja Th. Granstedt 1906 - 1907., Muu suunnittelija
Valmistus:
1816

Helsinki, Pohjoisesplanadi 1. Mariankatu 2.
Kauppias Johan Henrik Heidenstrauch, Rakennuttajat
Käyttö:
1816
Käyttöönottovuosi
Aiheet
KuvaustiedotVuonna 1991.