Kauppa- ja teollisuusministeriön talo

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Kauppa- ja teollisuusministeriön talo. Uudenmaan lääninvirastotalo. G. A. Sederholmin talo.; Aleksanterinkatu 6; Helsinki -- Linnoituskonduktööri L. Wannberg sunnitteli kauppias G. A. Sederholmin omistamalle tontille kaksikerroksisen poikkisiivellä laajennetun kivitalon, jonka jälleenrakennuskomitea hyväksyi vuonna 1812. Vuonna 1835 tehdystä palovakuutuksesta käy kuitenkin ilmi, että rakennus oli kolmikerroksinen ja saanut sen ulkoasun, mikä sillä oli aina vuoteen 1915 saakka. Kiinteistön tuolloinen omistaja, litografi F. Liewendal rakennutti vuonna 1864 puisen ulkorakennuksen paikalle arkkitehti Basilierin suunnitteleman kaksikerroksisen varasto- ja asuinrakennuksen ateljeevarastoineen. Vuodesta 1866 ateljeessa toimi valokuvaamo. Täydelliset korjaus ja muutostyöt suoritettiin vuonna 1885 arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikelin toimesta. Liewendal avasi korjauksen jälkeen talossaan maan ensimmäisen yksityisen panttilainaamon. Vuoden 1896 alusta kiinteistö hankittiin valtion haltuun. Yleisten rakennusten ylihallitus sai tehtäväkseen laatia piirustukset ja kustannusarvion talon muuttamiseksi siten, että ensimmäiseen kerrokseen voitiin sijoittaa lääninmittauskonttori ja toiseen kerrokseen päällikköhallitus ja kolmanteen kerrokseen huoneistot kenraalikuvernöörin Suomen sotaväen esikunnalle sekä vaivaishoidon tarkastajalle. Pihasiipeen sijoitettiin vahtimestarin asuntoja. Vuonna 1904 Jacob Ahrenberg suunnitteli Aleksanterinkatu 4:n ja 6:n tilojen yhdistämisen lääninhallituksen ja tullihallituksen tiloiksi. Vuonna 1913 tehdyssä korjauksessa laajenivat lääninhallituksen tilat Aleksanterinkatu 6:n puolelle. Maaherran huoneet sijoitettiin toiseen kerrokseen, Sederholmin entisiin edustushuoneisiin. Yleisöä varten avattiin katuovi ajoportin vasemmalle puolelle. Vuonna 1915 suunniteltiin Aleksanterinkadun kolmen valtiontalon julkisivuille yhtenäinen, klassistinen ulkoasu, jonka suunnittelijoina toimivat W. Barmin ja arkkitehti M. Schjerfbeck. Vuonna 1938 vanhat pihasiivet ja -rakennukset purettiin ja tilalle rakennettiin uudet, joissa on osittain virastoja ja osittain presidentin linnan tiloja. Näiden muutosten taustalla olivat arkkitehdit Väinö Vähäkallio ja Martti Välikangas Rakennushallituksesta. Tehtyjä muutoksia: Uusi vesikatto v. 1960, Uudenmaan läänin lääninrakennustoimisto. Itäisen osan korjaus v. 1968, arkkitehti Heikki Elomaa. Läntisen osan perustusvahvistus v. 1979, arkkitehtitoimisto Timo Jokinen & Jussi Tanska. Perustusvahvistus v. 1983, Konsultointi Kareg Oy. Peruskorjaus v. 1988, arkkitehtitoimisto Nurmela, Raimoranta & Tasa. Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Joonialaisten pilastereiden ja räystäslistan päällä olevan balusterikaiteen lisäksi julkisivua koristavat keskikerroksen ikkuna-aukkojen dekoratiiiviset yksityiskohdat. Pohjakeroksen seinäpinta on rustikoitu. Vuoden 1835 palovakuutuksen mukaan kivitalon ensimmäisessä kerroksessa oli 18 huonetta ja kaksi holvattua porttikäytävää, mutta ei myymälähuonetta, jonka Wannberg oli suunnitelmissaan sijoittanut ajoportin vasemmalle puolen. Toisessa kerroksessa oli yhteensä 21 huonetta eli asuinhuoneita, sali ja ruokasali sekä keittiö ja kolmannessa kerroksessa 11 kamarin lisäksi sali, ruokasali ja keittiötilat. Sekä katurakennuksen että siiven ullakolle oli sisustettu viisi huonetta ja keittiöt.

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1812
L. Wannberg, Pääsuunnittelija Arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikel 1885. W. Barmin ja arkkitehti M. Schjerfbeck 1915., Muu suunnittelija
Valmistus:
ajoittamaton
Helsinki, Aleksanterinkatu 6
Kauppias G. A. Sederholm, Rakennuttajat
Käyttö:
1810 -luku
Käyttöönottovuosi
KuvaustiedotVuonna 1991.