Tieteiden talo

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Tieteiden talo

Tieteiden talo. Tieteellisten seurojen kokoustalo. Lisan koulu. Lisa Hagmanin koulu. V Yhteiskoulu.; Kirkkokatu 6; Helsinki -- Helsingin kaupungin kiinteistökortin mukaan vuonna 1833 kaupunki oli myynyt tontin merimies Er. Joh. Ahlforsille, joka sai lainhuudon 18.2.1833. Ahlfors puolestaan myi tontin vuonna 1840 porvari Daniel Nyströmille, joka joulukuussa 1842 hankki palovakuutuksen. Tuolloin tontilla oli kaikkiaan seitsemän rakennusta. Vuonna 1842 oli tontin pohjoisreunaan Kirkkokadun varteen noussut puinen asuinrakennus (nykyisen koulurakennuksen paikalla), jossa oli kahdeksan huonetta kakluuneineen, keittiö helloineen ja paistinuuneineen. Lisäksi tontin itäreunalla oli sauna ja saunakamari, kaksi liiteriä, talli- ja kotieläinrakennus. Eteläisellä reunalla oli yhdessä rakennuksessa sekä ruoka-aitta että liiteri. Tontin läntisellä sivulla oli 1828 rakennettu asuinrakennus, jossa oli viisi huonetta. Nyström myi kiinteistön kuparimestari Isak Thalénille, joka puolestaan kesäkuussa 1858 Kruununhaassa raivonneen tulipalon jälkeen myi sen senaatin vahtimestari E. A. Berghemille. Palossa tuhoutuivat kaikki muut rakennukset paitsi kadun varressa ollut asuinrakennus. Kun vahtimestari Berghem huhtikuussa 1867 haki palovakuutusta, oli tontille jo noussut uusi rakennus, tontin itä- ja eteläkulmaan 1863B1864 rakennettu osin asumiseen ja osin ulkorakennukseksi tarkoitettu tiilitalo. Sen ensimmäisessä kerroksessa oli muutama asuinhuone ja niiden lisäksi huoltotiloja kuten talli, liiteri ja vaunuvaja. Toisessa kerroksessa oli neljä asuinhuonetta ja kaksi keittiötä aputiloineen. Yhdessä tulipalossa säilyneen asuinrakennuksen kanssa nämä olivat ainoat 1867 palovakuutuksen kannalta merkittävät talot, joskin tontin itäisellä reunalla oli vielä pieni ulkorakennus. Mariankatu 11:n rakennuksen on suunnitelleet vuonna 1876 arkkitehdit Axel Hampus Dalström ja Evert Lagerspetz. Rakennus otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Siinä toimi alkuun ilmeisesti ruotsinkielinen poikakoulu, Svenska reallyceet, sittemmin Industriskolan, Kolmas suomalainen tyttökoulu ja Kruunuhaan keskikoulu. Vuonna 1893 tontin rakennusten määrä oli edelleen kasvanut. 1860-luvulla rakennetun talon jatkeeksi tontin etelä- ja länsiosaan oli 1870 noussut kaksikerroksinen tiilitalo, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli kaksi asuinhuonetta ja keittiö aputiloineen, yhden huoneen ja keittiön asunto samoin kuin kaksi konttorihuonetta ja liiteri. Toisessa kerroksessa oli neljän huoneen ja keittiön asunto ja yksi konttorihuone. 1860-luvulla rakennetun talon itäisen osan jatkeeksi oli 1870 valmistunut tiilinen liiterirakennus, jossa oli tilaa niin vaunuille kuin puillekin. Tontin omistus siirtyi 1919 Berghemin kuolinpesältä AB Panternille, joka ensin vuokrasi ja sittemmin myi tontin kiinteistöineen Lisa Hagmanille (1882-1950). Syyslukukauden 1922 alkaessa Yksityisluokilla oli Kirkkokatu 6:ssa käytettävänään vanha puurakennus kadun varressa sekä U-muotoisena tontin itä-, etälä- ja länsireunoja kiertänyt piharakennusten rivi. Hagmanin tavoitteena oli saada mahdollisimman pian puurakennuksen tilalle uusi ajanmukainen kivirakennus, mutta taloudellisia mahdollisuuksia ei tähän välittömästi ollut. Olemassa olleiden talojen tilat olivat muutettavissa luokkakäyttöön, mutta juhla- ja voimistelusalia tarvittiin kipeästi. Sen Lisa Hagman päätti rakennuttaa puurakennuksen ja tiilitalon väliin tontin itäreunan rakentamattomalle alueelle. Rakennuksen suunnittelijaksi hän sai Elsa Arokallion (1892-1982), joka jo oli tehnyt alustavia suunnitelmia myös puurakennuksen tilalle ajatellusta päärakennuksesta. Juhla- ja voimistelusali rakennettiin touko-lokakuussa 1922. Uusi päärakennus valmistui osoitteeseen Kirkkokatu 6 matalan empire-puutalon paikalle, niin ikään Arokallion suunnittelemana syksyllä 1925. Rakennus valmistui 14.9.1925, ja vihkiäisjuhlaa vietettiin 12.10.1925. Urakoitsijana toimi yksi maamme varhaisimpia rautabetonirakenteisiin erikoistuneita rakentajia, Rich Helander. Lisa Hagmanin konkurssin jälkeen valtio lunasti koulutalon ja vuokrasi sen koulun entisten opettajien muodostamalle kannatusyhdistykselle, joka jatkoi koulua Helsingin V Yhteiskoulu -nimisenä toukokuusta 1933 vuoteen 1936. Kesäkuun alussa 1936 Kirkkokatu 6:n muutti 27.11.1906 perustettu Helsingin tyttölukio (ent.Helsingin suomalaiseen yliopistoon johtavat tyttökoulun jatkoluokat). Tyttölukion muutettua pois vuonna 1973 tuli rakennus Helsingin yliopiston käyttöön. Rakennushallitus antoi huhtikuussa 1975 arkkitehtitoimisto Hyvämäki-Karhunen-Parkkisen tehtäväksi kyseisen korttelia koskevan käyttötutkimuksen, jossa oli vaihtoehtoina koulun säilyttäminen ja sen purku virastorakennuksen tieltä. Vuonna 1976 kaupunki päätti säilyttää talon. Vuonna 1978 alkoi peruskorjauksen suunnittelu, joka toteutui vuonna 1980. Suunnittelusta vastasi Pirkko Vasara Rakennushallituksesta. Valtioneuvosto osoitti rakennuksen vuonna 1991 tieteellisten seurojen toimisto- ja kokoustaloksi. Rakennus peruskorjattiin seurojen käyttöön maaliskuun 1996 ja marraskuun 1997 välisenä aikana. Tieteiden talon pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Vilhelm Helander. Aula-, sali- ja luokkahuonetiloineen rakennus soveltui verraten pienin muutoksin uuteen käyttötarkoitukseensa. Lisäksi rakennus toimii edelleen myös yliopiston luentotiloina. Merkittävimmät sisätilat, eli aulatilojen sarjat ja tärkeimmät salit, jätettiin huonemuodoltaan ehjiksi. Suurimmat muutokset olivat uuden porrashuoneen rakentaminen kadunvarsirakennuksen länsipäätyyn ja hissi. Luokkahuoneita jouduttiin typistämään porrashuoneen ja hissiaulan kohdalta. Toisen kerroksen luokkahuoneita on muutettu toimistotiloiksi. Tontilta myös purettiin maaliskuussa 1996 pitkään tontin vanhimman rakennuksen titteliä kantanut, viimeinen punatiilinen piharakennus 1800-luvulta. Se väistyi Tieteiden talon vierelle rakennettavan Sosiaali- ja terveysministeriön uuden virastotalon tieltä. Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Katujulkisivussa on korostetut pääteikkuna-akselit pilastereineen. Pääsisäänkäynti portaaleineen sijaitsee julkisivun keskiakselissa, jota ei muuten ole korostettu. Jyrkkä satulakatto ullakkokerroksen ikkunakupuineen kuuluu ilmeisenä osana rakennuksen kokonaisvaikutelmaan. Vuosien 1996 - 1997 peruskorjauksessa kaikkien yleisökäyttöön tulevien tilojen vanhat värisävyt ja kuvioinnit palautettiin alkuperäisten mallien mukaisesti. Aulat ja sali maalattiin silikaattimaaleilla ja luokkahuoneet temperamaalilla. Aulatilojen lattiat ovat alkuperäisiä mosaiikkibetonilattioita. Salissa ja luokissa on alkuperäiset puulattiat. Koulutalon alkuperäisiä, kellomaisia lasivalaisimia on säilynyt. Alunperin kouluun kuuluneita kalusteita ei enää ollut jäljellä. Talo kalustettiin lähes kokonaan uudestaan nykyaikaisilla vakiokalusteilla. Oman leimansa sisätiloille antavat 1920-luvulta säilyneet yli 70 kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tekemää kipsireliefiä, jotka konservoitiin peruskorjauksen yhteydessä. Kadunvarsirakennus ja salisiipi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Päärakennuksen ylempien kerrosten pohjaratkaisu perustuu sivukäytäviin ja etelään avautuviin luokkahuoneisiin.

Tallennettuna:
AineistotyyppiRakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1860; 1922
Elsa Arokallio, Pääsuunnittelija
Valmistus:
1922
Päärakennuksen seinät ovat massiivista tiilimuurausta. Välipohjat on kokonaan tehty betonirakenteisina ns. kaksoislaattaholveina. Väliseinissä on kevyitä kuonamassarakenteita. Auloihin avautuvat puuovet ovat lähes kaikki säilyneet alkuperäisessä ohuessa öljymaalissaan.
Helsinki, Kirkkokatu 6
Lisa Hagman, Rakennuttajat
Käyttö:
1922
Käyttöönottovuosi
Aiheet