Haku

Bostads Ab Olofsborg; Katajanokankatu 1. Kauppiaankatu 7.; Helsinki

Helsingin kaupunki möi korttelissa 149 olevan tontin 7 kapteeni Hjalmar von Bonsdorffille elokuussa 1900 26 732 markalla. Samana vuonna 6. päivä lokakuuta perustettiin osakeyhtiö tarkoituksenaan ostaa Kauppiaankatu 7:n tontti kapteeni von Bonsdorffilta ja rakentaa sille asuin- ja muita huoneistoja vuokrattavaksi. Myöhemmin lokakuussa päätettiin, että yhtiön nimeksi tulee Olofsborg ja suunnittelutehtävä annettiin arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen tehtäväksi. Huhtikuussa 1902 FAB Olofsborg osti viereisen tontin Osakeyhtiö Kontiolta (Kauppiaankatu 5 korttelissa 148) ja rakennutti siihen Lilla Olofsborgin asuinkerrostalon Jung & Bomansonin suunnitelmien mukaan. Lilla Olofsborgin kiinteistö myytiin vuonna 1918 Björn Cederhvarfille. 2000-luvun vaihteessa tontille nousi uudisrakennus. Yhdessä viereisen Katajan korttelin osakeyhtiöiden Katajan ja Louhen kanssa FAB Olofsborg perustivat kiinteistöosakeyhtiön vuonna 1903 tarkoituksenaan hankkia tontti numero 4 Kauppiaankadun varrelta. Hallitsemalla ympäröiviä tontteja haluttiin vaikuttaa omaan asuinympäristöön ja siihen, minkälaisia rakennuksia lähistölle nousee ja täten taata valon ja ilman esteetön tulo Olofsborgiin ja muihin naapuritaloihin. Osakeyhtiö Kolmio Fastighetsbolagetin eli Kauppiaankatu 4:n tontin ja asuintalon (valmistunut vuosina 1903-04 Emil Von Essenin ja Kauno Kallion suunnitelmien mukaan) omistaa nykyisin Bostadsaktiebolaget Olofsborg, Rakennusosakeyhtiö Suomela ja asunto-osakeyhtiö Kataja sekä Kolmion huoneisto-osakkaat. Tontti on edelleenkin pääosin rakentamaton ja puistomainen. Muutostöitä: Hissi A-portaaseen (Karl Hård af Segerstad, 1930). Hissi B-portaaseen (1934). Kaakeliuunien uusiminen ja kunnostus, ovisummerijärjestelmän asennus (1935). Keskuslämmitys (1951-52). Vesikaton korjaus (1953). Osa neljättä kerrosta toimistoiksi (Bergman ja Hälvä, 1967). Toimistoja ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen (Terttu-Annikki Lavikainen, 1971). Henkilöhistoriaa: Olofsborgissa on asunut muun muassa Sigrid Schauman, Aale Tynni ja Martti Haavio. Rakennuksen pohja on lähes L-kirjaimen muotoinen, ja sen katujulkisivut avautuvat etelään ja länteen Kauppiaan- ja Katajanokankaduille. Katujulkisivut eivät seuraa tarkasti tonttirajaa, vaan erilaiset ulkonemat ja sisäänpainaumat tuovat vaihtelua julkisivupintaan. Kivijalkakerros on harmaata lohkokiveä, seinäpinnat rapattu sileäksi keltaisen sävyllä. Ensimmäinen asuinkerros ja kivijalkakerros (pohjakerros) ovat hieman muita kerroksia sisempään vedetyt, jolloin ensimmäisen ja toisen kerroksen väliin muodostuu seinän vaihtelevia muotoja seuraileva listamainen aihe, jonka alla on hammastuskoristelu. Julkisivussa on erikoista jäsentelyä, korostuvia yksityiskohtia ja epäsymmetrisiä muotoja. Nämä tuovat rakennukseen yksilöllisyyttä ja huvilamaisuutta. Julkisivussa on torni ja monimuotoisia erkkereitä. Hallitsevin on Kauppiaankadun puolipyöreä erkkeri, joka päättyy katolla pyöreään torniin, jonka katto on loivasti kaareutuva. Tornierkkerin neljännessä kerroksessa oleva pieni neliömäinen erkkeri korostaa rakennuksen linnamaista vaikutelmaa. Kauppiaankadun ja Katajanokankadun kulmassa, ensimmäisessä asuinkerroksessa, on myös suuri kulmaerkkeri pienellä tornimaisella katteella. Kauppiaankadun julkisivun itäisessä päässä on toisesta neljänteen kerrokseen ulottuva, torniaiheeseen päättyvä pienempi erkkeri, jonka alaosan vieressä oleva parveke korostaa ensimmäisen kerroksen sisäänvetoa. Katajanokankadun puolella on samantyyppinen pyöreä erkkeri ensimmäisen ja toisen kerroksen eroa korostavine parvekkeineen, ja se on varustettu näyttävällä suippokärkisellä tornilla. Pohjoisempi erkkeri on kulmikas, ja sitä kannattelee kaksi konsolia. Aivan julkisivun pohjoispäädyssä B-porras on sisäänvedetty, jolloin ensimmäisen ja kolmannen kerroksen tuuletusparvekkeille jää tilaa. Valkeaksi maalatut puuikkunat ovat puitejaoltaan vaihtelevan kokoisia ja muotoisia. Kauppiaankadun pääsisäänkäynti on erikoinen kaksoisportaali, josta johtaa käytävät sekä pääovelle että sisäpihalle. Käytävissä on ristiholvaus katossa. Pääovi on raskas tammiovi suippokaarisessa aukossa, ja siinä on lintuaiheinen reliefi. B-portaan ovi on myös suippokaarisessa aukossa oleva lakattu tammi/lasiovi. Sisäpihan puolella porrashuoneiden pitkänomaiset, suippokaariset ja portaittain nousevat ikkunat merkitsevät porrashuoneiden paikkaa. Sisäpihalla on harmaaksi maalattuja puu/lasiovia. Sisäpihan tuuletusparvekkeet ovat mustapinnaiset. Tontin itäsiivessä on yksikerroksinen piharakennus, jossa on ollut alun perin varastoja, pesutupa ja palvelijoiden käymälätiloja. Musta, jyrkkä ja epäsymmetrinen peltikatto on konesaumattu.Suuren tornin ja osin kadunpuoleisten lappeiden katot on päällystetty punaisilla kattotiilillä. Erkkereiden ja tornien katteena myös kuparia. Fasadin suunnassa kapeat, mutta syvyyssuunnassa leveät savupiiput rytmittävät kattoa. Pohjakerroksessa on ollut alun perin kaksi myymälähuoneistoa, varastoja, talonmiehen asunto sekä vaatimattomia vuokrahuoneistoja. Ylemmissä kerroksissa on ollut kussakin kolme suurta huoneistoa ja pieni yksiö. Huonekorkeus on noin 3,30 metriä. Art Nouveau -ajattelu näkyy huoneistoissa siten, että huoneet eivät ole enää rivissä, kuten aiemmin, vaan ne on ryhmitelty vaihtelevasti ja siten, että syntyy erilaisia valaistuksia ja yksilöllisiä tiloja tilakokonaisuuden pysyessä kuitenkin yhtenäisenä. Monimuotoiset ikkunat, erkkerit, kulmat ja kaariaiheet sekä takkanurkkausten sijoittelu rikkoi huoneiden suorakaiteenomaisuutta. Myöskin huonejärjestyksen hierarkisuutta rikottiin Olofsborgissa: ruokasalin ikkunat saattoivat avautua rauhaisan sisäpihan puolelle. Ruokasali olikin huoneistoissa keskeisin tila, joka toimitti myös seurustelu- ja kokoontumistilan virkaa. Olofsborgin asunnoissa oli rakentamisestaan lähtien sähkö valaistusta varten, vesijohto ja vesiklosetit. Kylpyhuoneissa oli lämminvesikamiinat, jotka lämmittivät kylmän veden kylpyammeiden päissä. Lämmitys tapahtui puulämmitteisillä uuneilla ja takoilla, ja keskuslämmitys tuli Olofsborgiin vasta vuonna 1951. Huoneistoissa oli sekä vuolukiviuuneja että kaakeliuuneja, jotka olivat V. Andsténin tehtaan valmistamia. Kahdeksasta kaakeliuunimallista viisi oli Gesellius, Lindgren & Saarisen erityisesti Olofsborgia varten suunnittelemia.

Oikeudenhaltija Helsingin kaupunginmuseo
Krediitit Juho Nurmi / Helsingin kaupunginmuseo
Kuvausaika 2007
Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Helsingin kaupunginmuseo
Palvelussa näytettävät Helsingin kaupunginmuseon kuvat on lisensoitu ylläolevan lisenssin mukaisesti.

CC BY 4.0 -merkinnällä varustetut kuvat ovat vapaasti ladattavissa ja käytettävissä, kunhan mainitset kuvaajan/tekijän nimen (jos tiedossa) ja Helsingin kaupunginmuseon.

Kuvan käyttäjällä on vastuu tekijänoikeuksien ja yksityisyyden suojan kunnioittamisesta. Esimerkiksi henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja/tai mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta. Tarkemmat lisenssiehdot löytyvät Creative Commons -lisenssisivulta.

© Kuvasto -merkityt kuvat ovat tekijänoikeuden alaisia. Niitä voi selailla vapaasti, mutta kuvien kaikenlainen jatkokäyttö on kielletty ilman erikseen neuvoteltua lupaa. Nämä kuvat on julkaistu verkossa Kuvaston ja Museoliiton Taidekokoelmat verkossa -sopimuksen mukaisesti. Lisätietoja jatkokäytön ehdoista voit kysyä Kuvastosta ja Museoliitosta. Taidekokoelmat verkossa -sopimus.

Bostads Ab Olofsborg; Katajanokankatu 1. Kauppiaankatu 7.; Helsinki

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
Organisaatio Helsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu
1900; 1901
Herman Gesellius, Armas Lindgern ja Eliel Saarinen, Pääsuunnittelija
Valmistus
Luonnonkiviperustus, tiilimuurirunko.
Helsinki, Katajanokankatu 1. Kauppiaankatu 7.
Käyttö
1902
Käyttöönottovuosi
Luokitus