Haku

ent. Valtion kirjapaino; Eteläinen Rautatiekatu 6; Helsinki

Rakennus rakennettiin valtion kirjapainotaloksi 1950-luvun alussa. Valtio sai tontin Annankatu 40:stä (nyk. Antinkatu 1) viimein 1930-luvun lopussa samassa yhteydessä, kun se suoritti Helsingin kaupungin kanssa postitalon rakentamiseen liittyneen aluevaihdon. Kampin city-alue oli tuolloin vielä rakentumaton. Tontin sijainti oli kirjapainolle erinomainen, sillä se sijaitsi lähellä sen tärkeintä asiakaista eli eduskuntaa. Eduskunta myönsi kirjapainotalon rakentamiselle kuusi miljoonaa markkaa vuoden 1939 tulo- ja menoarviossa, ja seuraavana vuonna valtioneuvosto teki päätöksen talon rakentamisen aloittamisesta. Talon perustustyöt aloitettiin loppukesästä 1940. Seuraavana keväänä alkanut materiaali- ja työvoimapula kuitenkin keskeytti työt siten, että ne saatettiin käynnistää uudelleen vasta jatkosodan päätyttyä. Rakennustyöt aloitettiin uudelleen 1950-luvun alussa. Rakennuksen suunnittelijana olleen, rakennushallituksen suunnitteluosaston yliarkkitehtina vuosina 1940?1951 toimineen Antero Pernajan suunnitteleman alkuperäiset pääpiirustukset on päivätty 15.6.1949. 1950-luvulle tultaessa Valtioneuvoston kirjapaino oli monipuolinen teollisuuslaitos ja yksi maan keskeisimmistä kirjapainotaloista. Se toimi aktiivisesti yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa ja pyrki siten koko maan graafisen teollisuuden kehittämiseen. Lähtökohtana oli, että valtion kirjapainolla on käytettävissä ajanmukainen tekninen laitteisto ja osaava, hyvin koulutettu henkilökunta. 1950-luvun alussa henkilökunnan määrä oli suuri, sillä tehtäviä oli lukuisia ja kaikki toiminnot tehtiin vielä manuaalisesti. Uusi Valtioneuvoston kirjapainotalo valmistui Eteläiselle Rautatiekadulle vuonna 1952. Uudisrakennus sisälsi kirjapainotilojen lisäksi myös Virallisen lehden, Valtion julkaisutoimiston, Valtion elokuvatarkastamon ja Tilastollisen päätoimiston tilat. Sitomon tilat sijaitsivat rakennuksen kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa. Niitä alemmissa kerroksissa olivat latomosalit. Varsinainen painosali sijaitsi huonekorkeudeltaan muita kerroksia korkeammassa kolmannessa kerroksessa suuren lasikaton alla. Vuosia tilan sekä nykyaikaisen tekniikan puutteesta kärsineellä valtion kirjapainolla oli vihdoin riittävästi tilaa, mutta myös uudistettu koneisto ja moderni kalusto. Rakennuksessa oli lisäksi uudenaikainen ilmanvaihtokoneisto, joka sääteli lämpöä ja ilmankosteutta rakennuksen jokaisessa kerroksessa. Henkilökunnalle oli varattu 300 paikan ruokala, jossa oli mm. Ilmari Tapiovaaran suunnittelemia Domus-tuoleja. Koska Kampin kentän puoleinen osa korttelista oli vielä jäsentymätön, rakennuksen eteläpäätyä käytettiin mainonnassa. Ennen Graniittitalon (1985) valmistumista rakennuksen kylkeen oli maalattu mm. Partekin mainoslauseita. Kirjapainon käytössä oli uudisrakennuksesta ainoastaan puolet ja koska tämän työt jatkuvasti lisääntyivät, todettiin toimitalon tilat jo 1950-luvulla jälleen ahtaiksi. Vuonna 1967 Valtioneuvoston kirjapaino Valtion julkaisutoimisto ja Virallinen lehti yhdistettiin Valtion painatuskeskukseksi (nykyisin Edita Oyj). Uusi kirjapainotalo valmistui Hakuninmaalle vuonna 1975, ja Eteläisen Rautatiekadun painotaloa alettiin muuttaa valtion virastotaloksi. Nykyään rakennus on pääasiassa toimistokäytössä. Seitsemän kerrosta, ullakkokerros ja kaksi maanalaista kellarikerrosta. Tontin sisäosaan jää valopiha, jonka rakennus jakaa viereisellä tontilla sijaitsevan Graniittitalon kanssa. Eteläinen Rautatiekatu 6:n kohdalla valopihan kantena on kolmannen kerroksen lasikatto. Rakennuksen julkisivussa on vaaleanruskea terrastirappaus, ja sokkeli on verhottu harmaagraniitilla. Rakennuksen tunnuspiirteinä toimivat Jaakonkadun ja Antinkadun puolella olevat lasiset porrashuoneet, jotka nousevat hieman kattolinjaa ylemmäs. Julkisivussa on säännölliset ikkuna-aukotukset, joissa ikkunoiden alaosaa jakavat vaakasuuntaiset tuuletusikkunat. Osa ikkunoista on vaihdettu 2010-luvulla puualumiini-ikkunoiksi, joiden jako ja värisävy noudattelevat alkuperäisten puuikkunoiden ilmettä. Porraskäytävien alkuperäiset ikkunat on tehty kuultolakatusta männystä tammi-ikkunan ilmettä mukaillen. Rakennuksen vesikatot ja ikkunoiden vesipellitykset ovat kuparipeltiä. Kolmannen kerroksen eli entisen konesalin huonekorkeus on muita suurempi, mikä näkyy myös julkisivun aukotuksista. Porrashuoneet vaaleine mosaiikkibetonilattioineen, maalattuine teräskaiteineen ja lakattuine puisine käsijohteineen ovat pitkälti alkuperäisasussaan.

Oikeudenhaltija Helsingin kaupunginmuseo
Krediitit Juho Nurmi / Helsingin kaupunginmuseo
Kuvausaika 2014
Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Helsingin kaupunginmuseo
Palvelussa näytettävät Helsingin kaupunginmuseon kuvat on lisensoitu ylläolevan lisenssin mukaisesti.

CC BY 4.0 -merkinnällä varustetut kuvat ovat vapaasti ladattavissa ja käytettävissä, kunhan mainitset kuvaajan/tekijän nimen (jos tiedossa) ja Helsingin kaupunginmuseon.

Kuvan käyttäjällä on vastuu tekijänoikeuksien ja yksityisyyden suojan kunnioittamisesta. Esimerkiksi henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja/tai mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta. Tarkemmat lisenssiehdot löytyvät Creative Commons -lisenssisivulta.

© Kuvasto -merkityt kuvat ovat tekijänoikeuden alaisia. Niitä voi selailla vapaasti, mutta kuvien kaikenlainen jatkokäyttö on kielletty ilman erikseen neuvoteltua lupaa. Nämä kuvat on julkaistu verkossa Kuvaston ja Museoliiton Taidekokoelmat verkossa -sopimuksen mukaisesti. Lisätietoja jatkokäytön ehdoista voit kysyä Kuvastosta ja Museoliitosta. Taidekokoelmat verkossa -sopimus.

ent. Valtion kirjapaino; Eteläinen Rautatiekatu 6; Helsinki

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
Organisaatio Helsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu
Antero Pernaja, Pääsuunnittelija
Valmistus
Kantavana rakenteena on teräsbetonista paikalla valettu pilarirunko.
Helsinki, Eteläinen Rautatiekatu 6
Suomen valtio, Rakennuttajat
Käyttö
1952
Käyttöönottovuosi
Luokitus