Hotelli Marskin talo; Mannerheimintie 10. Lönnrotinkatu 1; Helsinki

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

Oy Alkoholiliike Ab ja Alkon Ravintolat Oy olivat ostaneet osoitteessa Mannerheimintie 10 sijaitsevan tontin vuonna 1948. Tontilla sijainnut Nikolai Kiseleffin rakennuttama ja F. A. Sjöströmin suunnittelema, vuonna 1877 valmistunut asuinrakennus päätettiin seuraavalla vuosikymmenellä purkaa sen heikkoon kuntoon ja ?tuottamattomuuteen? vedoten. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1958 Mannerheimintie 10:een suunnitellusta liiketalosta, jonka rakentaminen tulisi ?siistimään? Mannerheimintien kasvoja. Lehden mukaan keskikaupungin kohdalla kadun länsipuolella oli ?melkein yksinomaan vanhanaikaisia, epäkäytännöllisiä rakennuksia?, mikä liittyi osaltaan myös tonttien rakennustehokkuuteen. Yhtyneet Ravintolat osti Marskia varten kaupungilta 945 m2 ylimääräistä rakennusoikeutta, jotta tontilla olleen rakennusoikeuden saattoi ylittää. Myös naapuritontteja purettiin ja rakennettiin 1960-luvun taitteessa uudelleen Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien alkupäässä. Mannerheimintien varrelle rakennettavan hotelli- ja liiketalon suunnittelutehtävän yhtiö antoi arkkitehti Einari Teräsvirralle keväällä 1958 järjestetyn kutsukilpailun perusteella. Marskista muodostui yksi arkkitehdin uran merkittävimmistä töistä. Suunnittelutyössä häntä avustivat Ensio Lappalainen, Eero Melanen, Kalevi Ruokosuo, Risto Mäkitalo, Raili Hietanen, Aulis Hämäläinen ja arkkitehtiylioppilas Eeva Rantanen. Hotelli Marskin liiketoiminta aloitettiin 1.2.1962. Alun perin Hotelli Marskissa oli 58 pääasiassa kahden hengen hotellihuonetta, jotka sijoittuivat rakennuksen kuudenteen ja seitsemänteen kerrokseen. Molemmissa kerroksissa oli lisäksi yksi kolmen huoneen sviitti. Alemmissa kerroksissa olivat tavaratalo Otra ja Kansallis-Osake-Pankin konttoritiloja. Otraan kuljettiin muodikkaita, leveitä kierreportaita pitkin. Kahdeksannessa kerroksessa oli vuokralaisena öljy-yhtiö Shell. Kolmannesta kerroksesta oli yhteys ns. tekniikkaparvelle, josta saattoi peililasien läpi tarkkailla toisessa kerroksessa sijainneen ravintolasalin tapahtumia. Jotta ravintolasali saatiin vapautettua kantavista pilareista, riippui kerroksen päällä oleva rakennusmassa ullakolle valettujen korkeiden, esijännitettyjen palkkirakenteiden varassa. Hotellihuoneiden määrää lisättiin jo 1970-luvulla, kun niitä sijoitettiin korttelin toisella puolella sijainneeseen toimistotaloon. Hotelli laajeni yhä 1990-luvun alussa Yrjönkatu 17:ään. Hotelli Marskin arkkitehtuuriin liittyi laadukas sisustussuunnittelu. Hotelli- ja ravintolatilojen kalusteet suunnitteli Ilmari Tapiovaara, jonka kanssa Einari Teräsvirta neuvotteli myös muista sisustukseen liittyvistä kysymyksistä. Astiaston suunnittelivat Kaj Franck, Nanny Still ja Tapio Wirkkala. Ravintolan aulaa koristi Eeva Anttilan tilaustyönä tekemä, koko seinän peittävä taidetekstiili. Marski oli pitkään Suomen poliittisen eliitin keskeinen kokoontumispaikka. Vakiovieraisiin kuului esimerkiksi presidentti Kekkonen. Lounas- ja kabinettineuvottelujen lisäksi Marskin korkea-arvoiset vieraat kokoontuivat rakennuksessa toimineella ns. M-klubilla, jonne ainoastaan jäsenet vieraineen pääsivät. Kaupungilla vitsailtiinkin, ettei maata johdettu eduskunnasta vaan Marskista käsin. M-klubin lisäksi rakennuksessa toimi Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen vuonna 1962 perustama Helsingin Kansainvälinen Lehdistöklubi eli ns. Pressiklubi. Hotelli- ja liiketalo Marski on yhdeksänkerroksinen (pohjakerros ja kerrokset 1-8) rakennus, jossa on kolme kellarikerrosta. Hotelli Marskia on pidetty yhtenä aikansa puhdaslinjaisimmista modernistisista liikerakennuksista. Verhorakenteena (curtain wall) toteutettua julkisivua hallitsevat koko rakennuksen mittaiset nauhaikkunarivit, joka rakennuksen toisessa kerroksessa eli entisessä ravintolakerroksessa on muita leveämpi. Pohjakerros ja ensimmäinen kerros ovat näyteikkunaseinää. Ylin ja alin kerros ovat sisäänvedettyjä. Mannerheimintien puolella katutason uloin pilaririvi oli alkujaan vedetty julkisivulinjasta 3,5 m sisään, jotta jalankulkukäytävälle saatiin tilaa hotellin pääsisäänkäynnin eteen pysähtyville autoille. Alimpien kerrosten kohdalla julkisivun alkuperäinen ulkoasu on kuitenkin hämärtynyt, kun uusi näyteikkunaseinä on vedetty lähemmäs katulinjaa. Ikkunat olivat alun perin kolminkertaiset, pronssiset kippi-ikkunat, mutta ne vaihdettiin vuosina 1996?1997 toteutetussa remontissa kiinteiksi puualumiini-ikkunoiksi, joiden välissä on kapeat tuuletusikkunat. Julkisivuverhous on alkuperäinen. Se on tehty kapeista, tummaksi poltetuista klinkkerisauvoista, jotka on kiinnitetty teräsbetonielementteihin muoteissa valamalla. Rakennus on kokonaan hotellin käytössä. Sisätilat ovat pääosin uusittuja. Toisen kerroksen ravintolatilat muutettiin hotellihuoneiksi ja tasoon tehtiin uusi pieni sisäpiha 1990-luvun lopussa. Rakennus on yhdistetty lasisella yhdyskäytävällä Yrjönkatu 17:n rakennukseen.

Tallennettuna:
Aineistotyyppi Rakennus
OrganisaatioHelsingin kaupunginmuseo
Suunnittelu:
1959
Einari Teräsvirta, Pääsuunnittelija Ilmari Tapiovaara, Muu suunnittelija
Valmistus:
1961; 1962
Kantavana rakenteena on teräsbetonista valettu pilarirunko.
Helsinki, Mannerheimintie 10. Lönnrotinkatu 1
Oy Yhtyneet Ravintolat Ab, Rakennuttajat
Käyttö:
1961
Käyttöönottovuosi
Aiheet
KuvaustiedotMarja Valtonen 3.3.2011
sulje

Vastaa käyttäjäkyselyyn!

Voita Apple iPad Wi-Fi + Cellular 9.7 128GB (2018)

Avaa kysely

Ei kiitos!